yhden joukon yhtye

Entinen seiväshyppääjä, Transitmies Jouko Mäki-Lohiluoma (520 cm v. 1981) hyödyntää urheilu-uraltaan perimäänsä koordinaatiokykyä Yhden Joukon Yhtyeessään. Hän soittaa yksin samanaikaisesti rumpuja (bassorumpu, virveli, ”hi-hat”, aksenttipelti), bassoa, kitaraa, huuliharppua – ja laulaa. Taustanauhoja tai rumpukoneita ei käytetä, vaan homma hoituu polkimilla ja vivuilla, sekä erikoiskitaralla, jossa on myös yksi bassokieli.

Mäki-Lohiluoma aloitti uransa 70-luvun lopulla seurakunnan nuortenilloissa. Tähän mennessä keikkoja on kertynyt n. 4500 - kirkoissa ja kapakoissa, kouluilla, toreilla, festivaaleilla, tanssilavoilla, ihmisten olohuoneissa... Omia pitkäsoittolevyjä Jouko on julkaissut kahdeksan, TV:ssä häntä on nähty viihdeohjelmissa, nuortenohjelmissa, omissa henkilökuvaohjelmissaan, sekä Pikkukakkosessa Herra Heinämäen Lato-orkesterin rumpalina, voimamies Horsmana.

Jouko on tunnettu erinomaisena sanoittajana. Tekstit nojaavat suomalaisen runon perinteeseen huolellisine riimeineen ja kielikuvineen, ja ovat yhtä aikaa vitsikkäitä ja liikuttavia. Lastenmusiikissa Jouko on erikoistunut nimenomaan kouluikäisiin lapsiin.

Nämä laulut kertovat Hammasraudoista, Takapulpetin pojista, ja Meidän luokan kauniista ja rohkeista. Ja vanhempien kanssa vähitellen alkavasta väännöstä tyyliin ”Onks pakko lähtee mökille?” Alle kouluikäisillekin löytyy ohjelmistoa, ja konsertin jälkeen kuulijoiden päähän jää soimaan sukupolvesta toiseen kestävä hitti, PJ Hannikaisen ja Immi Hellenin Suojelusenkeli.

Joukon esiintyminen on luontevaa ja sisältää aika paljon lauluihin liittyvää tarinointia. Yhden Joukon Yhtyeen pelkistetty soitto svengaa oikeasti, ja jäsenten välinen yhteissoitto on ehkä tarkinta mitä on kuultu ikinä. Eikä tämä bändi hajoa – ainakaan mihinkään pieneen riitaan.

(Jouko Mäki-Lohiluoma on muuten nykyinenkin seiväshyppääjä; hänen viime kesänä hyppäämänsä 440 cm on yli 50-vuotiaiden pohjoismaiden ennätys.)